Hiha suussa kaiken aikaa

Kysymys

Kuusivuotias esikoispoikani järsii jatkuvasti sormiaan, paidan hihaa tai kaulusta, kynää tai leluja. Mistä se johtuu? Miten voisin auttaa häntä pääsemään eroon ikävästä tavasta? Lasta itseään tapa ei vaivaa eikä häntä nolostuta paidanhihan pitäminen suussa kavereiden kanssa leikkiessä tai sormien imeskely jalkapallokentällä.

Lapsi on muuten reipas ja fiksu, ja hänellä on paljon kavereita. Hänen elämänsä suurimmat mullistukset ovat olleet kahden pikkuveljen syntymät ja kaksi muuttoa. Johtuuko tapa piilevästä ahdistuksesta? Olenko tehnyt esikoisen kasvaessa jonkun virheen, jonka voisin välttää pikkuveljien kohdalla?

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen vastaa

Joskus maailmassa lastenpsykiatrian oppikirjoissa lueteltiin suuri määrä erilaisia pikkuoireita ja arveltiin niiden liittyvän lapsen ahdistuneisuuteen, masennukseen tai muunlaiseen pahaan oloon. Tällaisia oireita olivat kynsien pureskelu, yökastelu ja trichotillomanian hienon nimen saanut lapsen kiusallinen tapa kiskoa hiuksia päästään. Nykyisin tiedetään, että yökastelu ei tavallisesti ole ensisijaisesti tunneperäinen oire, eikä kynsien pureskeleminen kerro mistään ”neuroosista”.

Kuvaat esikoistasi reippaaksi pojaksi, jolla on paljon kavereita. Syystä tai toisesta hän kuitenkin imeskelee sormiaan tai vaatekappaleen kulmaa tai työntää suuhun jonkin muun esineen. Aika monilla ihmisillä on tuollaisia tapoja. Minullakin oli kerran esimies, joka tuhosi jokaisen neuvottelun aikana paketillisen hammastikkuja, jotka hän silppusi suussaan ja sormillaan pienenpieniksi säleiksi. Ja ammatti oli – mikäpä muu kuin psykiatri
En ihmettelisi, vaikka pojallasi olisi pienoisia sopeutumispulmia kahden pikkuveljen syntymän takia, mutta sellainen kuuluu elämään. Mikään kuvauksessasi ei viittaa ahdistuneisuuteen, eikä liioin vaikuta siltä, että olisit tehnyt kasvatuksessasi jonkin kolossaalisen munauksen. Kyse on todellakin vain kiusallisesta tavasta, joka haittaa enemmän ympäristön ihmisiä kuin lasta itseään.

Lasta ei pidä nolata, eikä asiasta ole syytä tehdä suurta numeroa. Saattaisin sanoa pojalle, että tavasta olisi hyvä päästä eroon ennen kouluunmenoa, jotta kukaan ei saisi siitä perustetta kiusaamiselle. Voisitteko ehkä sopia jostakin huomaamattomasta merkistä, jolla te vanhemmat viestittäisitte pojalle, että kaulus on joutunut taas purukaluston uhriksi? Lahjontaakaan ei ole poissuljettu: tavasta luopumista voisi juhlistaa vaikka kakkukesteillä. On myös aivan mahdollista unohtaa koko asia joksikin aikaa ja katsoa, tekeekö aika tehtävänsä.