|
Tämä ei ole ehkä ihan oikea palsta, koska poikani täyttää vasta viisi kesäkuussa, mutta ehkäpä täältä löytyisi vertaistukea.
Minulla on siis liki viisivuotias poika ja 2-vuotias tyttö. Molemmat ovat päiväkodissa. Osumme taloyhtiössä, jossa on useita suunnilleen samanikäisiä lapsia, mutta vain tyttöjä. Minua on jo pidemmän aikaa vaivanneet poikani kaverisuhteet sekä päiväkodissa että kotona.
Päiväkodissa pojallani on alusta saakka ollut yksi paras kaveri, "Mikko". Mikko on tosi fiksu, mutta kovin jääräpäinen. Välillä poikani ja Mikko meikkivät todella hienosti, välillä taas Mikko saattaa kieltäytyä leikkimästä poikani kanssa, usuttaa muitakin samanikäisiä poikia olemaan leikkimättä. Yleensä pojalleni on löytynyt joku kaveri, mutta on vähän onnettomana sitten iltaisella, kun ei ole päässyt siihen joukkoon, johon haluaisi.
Kotipihalla taas poikani tuntuu aina olevan ns. kakkoskaveri, jos ketään muuta ei ole, niin hänen kanssaan leikitään. Tytöt leikkivät mieluiten keskenään. Nyt onneksi naapuriteloyhtiöstä on löytynyt yksi pari vuotta vanhempi poika, joka leikkii mielellään poikani kanssa.
Minua jotenkin - ehkä suhteettomasti - vaivaavat nämä kaverisuhteet. Pahoitan itse mieleni asioista lähes päivittän ja saatan yölläkin kehitellä skenaarioita, ettää pojastani tulee koulukiusattu jne. Yritän karistaa ajatukset pois, mutta se ei ole helppoa.
Onko kenelläkään muulla tällaisia huolia? Tuntuu siltä, että muiden lasten kaverisuhteet sujuvat ihan itsekseen, kavereita tunkee sisälle ovista ja ikkunoista ja kaikki menee vaivattomasti. Onko kenelläkään muulla kokemuksia kuvailemistani asioista? Mitä asioille voisi tehdä?
|
Helsinki
5 m/s
