
![]() Perjantai 3.9.2010 - Soile, Soili, Soila
|
REKISTERÖIDY |

Syyskuun Meidän Perhe on ilmestynyt! Lehden vanhempaintestin voit tehdä myös verkossa. Hauskoja lukuhetkiä!


Keskustelut
Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä
» Jari Sinkkonen nettivieraana
Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu
Viesti
Kun lapsen isä on narsisti
Ex-puolisoni on narsisti ja meillä on takana vaikea avioero. Yhteinen tyttäremme 9 v ei halua tavata isäänsä, hän kokee että isä pakottaa eikä kuule häntä, ei suostu kuuntelemaan hänen pahaa mieltään eikä mielipiteitään. Isällä ja tyttärellä ei ole läheiset välit, johtuen siitä että isä ei avioliittomme aikana viettänyt aikaa tyttäremme kanssa vaan oli paljon töissä ja omissa menoissaan. Olen huolissani tyttärestämme. Onko minun tehtäväni suostutella tai "pakottaa" tyttäremme tapaamaan isäänsä? Vahingoittuuko hän jos ei kerta kaikkiaan suostu tapaamaan isäänsä? Voiko tyttäremme vahingoittua narsisti-isästä? Pitäisikö minun suojella häntä ettei hän vahingoitu?
Vastaukset
Kun lapsen isä on narsisti
Hiukan kammoksun tuota "narsisti" - termin yleistymistä. On olemassa sellaiset nettisivutkin, joissa narsistisia ihmisiä nimitetään tuttavallisesti "narskuiksi".Ex-miehesi joko kärsii tai ei kärsi ns. narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, mutta sellainen käytännön ongelma on kuitenkin olemassa, että tytär ei halua tavata isäänsä. Äitinä mietit, pitäisikö pakottaa lapsi tapaamisiin.
On tavallista, että vaikean eroprosessin aikana lapsi samastuu toiseen vanhempaansa ja joskus suorastaan liittoutuu hänen kanssaan. On myös mahdollista, että isä ei todellakaan juuri tunnista lapsen tarpeita eikä pysty eläytymään lainkaan tämän kiinnostuksen kohteisiin. Silloin lapsi tuntee olonsa vieraaksi ja turvattomaksi isänsä luona.
Tapaamisasioista voi tulla valtataistelu, jossa lapsen etu ja paras unohtuvat. Kaikki avioerotutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että vanhempien riitely eron jälkeen on lapselle vahingollista. Tässä tilanteessa on kaiketi syytä etsiä sellaista positiota, joka olisi mahdollisimman vähän repivä. Jos tyttö selvästi kärsii tapaamisista niin että masentuu, ahdistuu tai saa muita tunne-elämän oireita, hänet kannattaa viedä tutkimuksiin. Tiedän hyvin, miten julmalta tuollainen ajatus lapsen mielenterveydellä leikittelemisestä kuulostaa. Kokemus on valitettavasti osoittanut, että ainakaan oikeusistuimille muu kuin selkeä näyttö haitoista ei riitä.
Jos lapsi ei oireile tapaamisten jälkeen, koettaisin motivoida häntä jonkinlaisen kontaktin ylläpitämiseen. Se rauhoittaisi ehkä koko tilannetta.
Tuli ihan mieleeni, että mitkä ovat kirjoittajan omat ajatukset?
Haluaako hän, että tytär viettäisi aikaa isän kanssa vai haluaisiko tämä äiti, että lapsi olisi isätön?Olen Sinkkosen kanssa samaa mieltä siitä, että lasta tulisi rohkaista yhteydenpitoon ja tapaamisiin isän kanssa. Uskon myös tuohon liittoutumisteoriaan.
Tämän äidin kirjoituksesta kuitenkin kuultaa läpi ajatus siitä, että hän itse vastustaisi isän ja tyttären tapaamisia ja suhteen muodostumista.
Mikäli äiti on vilpittömästi sitä mieltä, että tyttären tulisi tavata isäänsä, niin ehkä pieni "pakottaminen" aluksi voisikin olla paikallaan.
Niin ja jos ero on ollut vaikea, niin kummankin vanhemman pitää muistaa, että toisen tekemisiä ja toista ei arvostella, haukuta, mollata tms lapsen kuullen, ei koskaan eikä missään tilanteessa. Aikuisen pitää vaikka purra kielensä poikki jos muuten ei pysty olemaan hiljaa.
Olisi kivä tietää,
noudatitko Sinkkosen ohjeita ja mikä on nyt tilanne?kauhulla isäinpäivää peläten
Jos kyseessä todella on narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä isä kuten eräässä tuttuni perheessä eikä vain leikkisellainen, vihoviimeinen asia on suositella tapaamaan isää!!! Narsistin kans ei voi tehdä sopimuksia ja tasan tarkkaan tietää, että narsisti nimenomaan jahtaa, pelottelee, uhkailee,manipuloi ja kiristää exäänsä ja perhettään. Helpoin keino on kostaa ja kiristää juuri lapsilla, vaikka eroon asti olis niitakin lähinnä rääkännyt. Oikeudessa narsisti esittää itkusilmässä tarinoitaan miten on aina huolehtinut lapsista ja miten "hirviömäinen" ex on häntä kohdellut kun hän polo on ollut vain pyhimys. Ja sit oikeuslaitos antaa jopa huoltajuuden tai yhteishuoltajuuden narsistille eli perhelle se on monesti miltei elinkautistuomio. Uskomatonta on myös, että jos sossut ja oikeuskin tietää esim narsun väkivaltaisuudesta ja psyykkisestä epävakaudesta niin valvomattomat tapaamisoikeudet saa siitä huolimatta jos ei nyt ole jotain tappanut. Puhutaan muka lapsen oikeudesta vanhempaan kun oikeasti on kyseessä siitä, että vanhemmalla on oikeus tavata lastaan tekipä tälle sit mitä tahansa. Oikeastaaan pitäisi puhua oikeuden tai sossujen hyväksymästä lasten pahoinpitelystä ja siihen on äidin suostuttava joka kerta tai saa suuren sakon kun ei anna satuttaa omaa lastaan. Olen läheltä seurannut tällaista jo vuosia.Tähän mennessä isä ei ole hakannut perhettää mut tekee kaikkensa tuhotakseen ja uhkailee ymvielä lisäys isänpäivää peläten...
Ei siis ole vielä hakannut mutta kuilun reunalla oltu vuosia.Uhkauksia satelee ja vuosien henkisen väkivallan jälkeen pelkää milloin perheestä lukee väkivaltalööpin lehdestä. Ja oikeuteen ei voi pyytää todistajian koska asettais heidät vaaraan ja koston kohteeksi.Tämän aloituksen tehneen naisen exä
ei ole narsisti.Avioero oli kyllä vaikea, kiitos naisen! Mies oli valmis antamaan kaiken naiselle paitsi: puolet asunnosta, omat tavaransa sekä ruokapöydän. Mutta ei tämä kelvannut; piti ottaa asianajajien lisäksi pesänselvittäjä. Avioeropapereihinkin tarvittiin haastemiestä.
Nainen on its eomilla teoillaan vaikeuttanut tapaamisia; lapselle on tehty joko nouto- tai palautustilanteissa asioita, jotka ovat vaikuttaneet negatiivisesti isän ja lapsen suhteeseen.
Äiti on laittanut lapsen esim. soittamaan isälleen ja pyytämään rahaa. Kun lapsi on tullut isätapaamiselta kotiin, on äiti heittänyt lapsen lelut pitkin pihaa jne.
Aloittajan tilanteessa äiti on tehnyt kaikkensa, jotta tapaamiset eivät onnistu eikä hän tapaamisia haluakkaan. Lapsi on äidin väline valtataistelussa. Äiti on alun alkaen käyttänyt tytärtä miehan kiristämiseen; jo ennen lapsen syntymää. Raskaus oli äidin "iloinen yllätys" miehelle sen jälkeen kun mies oli laittanut eropaperit oikeuteen. Mies teki elämänsä virheen ja suostui kiristykseen. 10 v perhehelvetti oli edessä.
HÄH
Mistä tiedät viestiketjun aloittajan henkilöllisyyden?Tieto 100 % mutta se, mistä, miten ja miksi
tiedän, ovat seikkoja, joita en voi paljastaa, koska silloin saattaisi ko henkilön henkilöllisyys tulla muidenkin tietoon ja se on keskustelupalstan säännöissä kiellettyä.Ketjun aloittaja tietää, että hänet on tunnistettu ja tämä aloitus on esim. hänen ex-miehensä asianajajalla.
kuulostaa tosi oudolta
taitaa olla sekaisin aloittaja, exä ja asianajajakin, jos käyttää nettikeskustelua aseena vastapuolta vastaan...Exä ja asianajaja eivät ole tehneet aloitukselle
muuta kuin tallentaneet. He yrittivät saada sitä poistetuksi mutta ei onnistunut.Tämä aloitus miehen tuttavapiirin laajassa tiedossa ihan vain varmuuden vuoksi.
Kysymys edelliselle kirjoittajalle
onko tämä asia otettu jälleen käsittelyyn. Eikö ole jo asia käsitelty?Täh????
onko tämä asia otettu jälleen käsittelyyn. Eikö ole jo asia käsitelty?Tämähän on mielenkiintoinen ketju; harvoin törmää
Aloittaja taitaa kuulua niihin naisiin, joiden mielestä kaikki ne, jotka eivät pompi hänen mielensä mukaan, ovat narsisteja. Miksi exät ovat narsisteja ja väkivaltaisia heti kun ero koittaa?Aloituksesta tulee muuten aika hyvin selväksi se, että äidillä ei ole aikomustakaan toimia Sinkkosen ohjeiden mukaan. Hän estää tapaamiset, koska hänen pitää "suojella" lasta.
Sen verran uteliaisuuteni heräsi, että olisi kiva tietää, millaisista ihmisistä tässä jutussa on kyse.
edelliseen viitaten
Aika hyvä kysymys mikä tekee miehestä narsistisen ja väkivaltaisen eron jälkeen, jollei ole ollut ennenkään. Pitääkö päästä vain mustamaalaaman ihminen muiden silmissä että itse näyttäisi syttömälle. yleensä eroon tarvitaan kaksi ei yhtä ihmmistä molemmissa on silloin vika ei vain toisessa. Lapsi saa aivan väärän kuvan isästään uskoo mitä toinen puhuu.numero 5:lle
jos näet että jossain "perheessä" isä toimii noin,niin sun pitää ehdottomasti tehdä ilmoitus viranomaisille.Muuten lapset vaan kärsii ja kärsii.Siis millainen sekopää äiti on, jos heittää lapsen
lelut pihalle tämän tullessa isä tapamiselta? Ei ihme, että lapsi ei halua mennä isälle jos äiti tekee kotiinpalusta tuollaisen. Henkistä väkivaltaa lasta kohtaan!Muistutus netiketistä
Hyvät keskustelijat!Muistattehan hyvät käytöstavat ja verkkokeskustelun säännöt? http://www.perhe.fi/keskustelualueen_saannot
Tässäkin ilmiössä varmasti riittää puhuttavaa yleisellä tasolla ilman yksittäisten tapausten ruotimista. Ollaan asiallisia, niin viihdymme kaikki täällä paremmin!
Ystävällisin terveisin
Meidän Perheen toimitus
Näissä aikuisten valtataisteluissa, jotka syntyvät
avio- ja avoerojen myötä, ovat lapset kärsijän roolissa ja se on pahinta, mitä aikuiset voivat omalle lapselleen tehdä.Tästä on tehty ainakin yksi lisensiaattityö, jossa tutkittiin sitä, miten lapset kokivat vanhempiensa riitelyn ja oiekudenkäynnit.
Yksi asia nousi ylitse muiden ja se oli se, että lapset toivoivat, että aikuiset tekevät päätökset ja he saavat elää omaa lapsen elämäänsä.
Lapset ovat lapsia ja heillä ei ole kykyä, ei tietoa eikä taitoa ajatella asioita 10 vuotta eteenpäin. Suhde kumpaankin vanhempaan on yhtä tärkeä. Siksi vanhempien tulee päättää tapaamiset ja noudattaa sovittuja tapaamisia. Kun lapsi näkee, että vanhemmat pitävät sovituista asioista kiinni, syntyy luottamus siihen, että vanhemmat välittävät lapsesta.
Tuolla aikuisten oiekasti puolella on ketju isän oikeudet. Siellä on lainattu tv 1:n ohjlemaa, jossa ,mies kertoi, että avioliiton aikana hän oli iso ja turvallinen mutta eron myötä iso ja vaarallinen. Tämä on yleinen ilmiö. Miehestä tehdään eron myötä väen väkisin väkivaltainen, alkoholisti, narsisti ja mahdollisesti jopa syytetään insestistä.
Olen ihmetellyt tätä usein, että kun narsisteja on 1 % väestöstä, niin miten ihmeessä kaikki exät voivat olla narsisteja?
niin..
Oma äitini on narsku, ja tätä narskua ei edes eron jälkeen kiinnostanut omat lapsensa (jos koskaan) oma maailma ja muiden tuhoaminen oli tärkeämpää.tääkään nyt mitenkään mihinkääm vissiin liittynyt..mutta ei ne exät ja miehet kyllä aina ole niitä narskuja, miksei samantien tämä äiti olisi sellainen sitten?!
T: naispuolinen ajattelija...
Persoonallisuushäiriöiset
Toisen puolison narsismi tai muut persoonallisuushäiriöt useimmiten johtavat eroon. Narsismin tunnusmerkkejä on tutkittu ja yksi sellainen on mm. se, että narsisti on erittäin taitava manipuloimaan ympärillä olevia ihmisiä. Kun joku läheisistä, esim. puoliso ei enää hyväksykään manipulointia, alkaa välittömästi sotatila, jossa narsisti tyypillisesti mustamaalaa ja käyttää kaikki mahdolliset keinot tuhotakseen viholliseksi leimaamansa ihmisen.Narsistit eivät kestä eroa ja juuri avioerotilanteissa narsistin piirteet on havaittavissa parhaiten. Harvoin, mutta joissakin tapauksissa narsisti ajaa itsensä umpikujaan, esim. usean avioeron jälkeen ja sairastuu masennukseen ja jopa voi tehdä itsemurhan.On totta, että narsisti ei kestä sitä, että muut eivät tee kuten
hän haluaa tai toimivat eri tavalla. Narsismiin kuuluu hyvin vahvasti myös se, että ulkopuoliset ihmiset saavat narsistista hyvin hyvän kuvan. Hän osaa olla mieliksi ja esittää viatonta, uhria ja martyyriä. Todellisuudessa hän toimii eri tavalla kuin sanoo tai hänen puheensa ja tekonsa ovat ristiriidassa. Narsisti elää kulisseissa; ylöspäin kaikki perheessä hyvin mutta neljän seinän sisällä kärsitään.Narsisti ei siedä sitä, että hänet hylätään ja kulissit kaadetaan. Erossa kuitenkin näin käy ja sen jälkeen narsistinen ihminen on valmis tekemään mitä vain toiselle; kostaakseen, että kulissit kaatuivat.
Narsisti on hyvin rakastava ihminen mutta hän käyttää tätä rakkautta omaksi hyväkseen; se on tapa saada muut toimimaan siten kuin hän haluaa.
Narsisti janoaa valtaa. Hän haluaa ohjailla ja määräillä muiden elämää ja tekemisiä. Narsisti ahdistuu ja masentuu, mutta vain joutuessaan sellaisten tosiasioiden eteen, joihin hän ei voi vaikuttaa manipuloimalla. Ero on juuri tällainen esimerkki.
Narsistille tyypillinen temmellyskenttä on tuomioistuinlaitos ja muut siihen liittyvät viranomaiset kuten poliisi. Sen takia eron hetkellä narsistinen ihminen soittelee kaikki viranomaiset läpi, uhkailee toista osapuolta poliisilla.
Jos lapsi hyvin varhaisessa vaiheessa kokee vaikeita pettymyksiä äitisuhteessaan eikä hänen tunteisiinsa vastata, hänelle voi alkaa kehittyä epäterve itseriittoisuuden ja kaikkivoipaisuuden tunne, jossa hän ei tarvitse ketään eikä mitään vaan hallitsee itse kaikkea.
Tiesittekö muuten, että...
Narsisti ei voi sallia että toinen vanhempi olisi läheinen lapsilleen. Narsisti on suorastaan mustasukkainen ja tekeekin kaikkensa että vain hän voi olla se lasten tuki ja turva, heille tärkeä ihminen. Toista vanhempaa panetellaan systemaattisesti lapsille, osoitetaan ettei toinen vanhempi ole kunnon ihminen, ei välitä lapsista. Kaikessa kaaoksessa, mitä elämä narsistin kanssa väistämättä on, narsisti varmistaa sen, että hän on se pysyvä henkilö lasten elämässä.Älä pakota lasta tapaamisiin
Älä pakota, se vain ahdistaa lasta lisää. narsistisesta isästä on kokemusta meilläkin, joten uskon, että on parempi antaa lapsen päättää mitä haluaa: ehkä kun aika on parantanut haavoja, mielikin voi muuttua.Tässä tutkittua tietoa eli psykologi Kristiina Väyrysen lisensiaattitutkimuksen tulos
Kristiina Väyrynen on tehnyt aiheesta lisensiaattitutkimuksen lapsen näkökulmasta eli mitä lapsi kokee kun vanhemmat riitelevät oikeudessa.Tärkein asia lapsesta oli: Lapsen ääntä huoltoriidan aikana tutkinut psykologi Kristiina Väyrynen osoitti, että lapsen selviytymistä huoltoriidasta auttoi se, ettei häneltä vaadittu kannanottoa asioitten järjestämiseen. Aikuisten tehtävä ratkaisut, lapsen saatava elää lapsen arkea. Vaikka on tapahtunut perheväkivaltaa, toinen vanhempi pidättäytyy puhumasta pahaa väärin tehneestä vanhemmasta, Väyrynen korostaa. Vanhempien huoltoriidan aikaiset puhemallit lapsille sisälsivät vaatimuksia, painostusta sekä uhkauksia ja asettivat heidät ristiriitaiseen asemaan suhteessa vanhempiinsa ja meneillään oleviin tapahtumiin.
Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin ja kummankin vanhemman tulee pitää tästä kiinni. Aina voi pyytää valvottuja tapaamisia lastenvalvojalta ja mikäli ne katsotaan aiheellisiksi, niin ne myös järjestetään. Turhaan ja syyttä niitä ei järjestetä. Eikä tapaamisia saa missään nimessä jättää pois; se ei ole lapsen oikeuksien mukaista!
Olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä:
lasta ei saa laittaa tekemään päätöksiä vaan aikuiset sopivat tapaamiset ja niistä pidetään myös kiinni.Lapsi on aina lojaali vanhemmilleen. Eroperheissä lojaaliutta on lähivanhemman helppoa käyttää hyväkseen. Lapsi samaistuu lähivanhemman tunteiisiin ja ajatuksiin.
Vanhemmuus tulee aika hyvin mitatuksi juuri näissä tapaamisasioissa. Hyvä vanhempi pitää huolen siitä, että tapaamiset pyörivät.
asenteellista
Lainaus:
jos näet että jossain "perheessä" isä toimii noin,niin sun pitää ehdottomasti tehdä ilmoitus viranomaisille.Muuten lapset vaan kärsii ja kärsii.
jos näet että jossain "perheessä" isä toimii noin,niin sun pitää ehdottomasti tehdä ilmoitus viranomaisille.Muuten lapset vaan kärsii ja kärsii.
Mutta jos äiti toimii noin, niin lapst eivät kärsi eikä mihinkään tarvitse ilmoittaa? Ainiin, eiväthän äidit/naiset toimi koskaan väärin.
27; olen kanssasi samaa mieltä
2000-luvun Suomessa äiti on todellakin etulyöntiasemassa isään nähden. Äidillä on oikeuksia tehdä asioita, joita isät eivät voi tehdä ilman seuraamuksia.Sosiaalityöntekijät ovat kaikki äitien puolella automaattisesti ja isät taistelevat tuulimyllyjä vastaan.
Niin, äidit eivät koskaan toimi väärin........
netissä höhlää tuomita ketään
Ei täällä netissä voi ketään tuomita narsistiksi tai valehtelijaksi. Exaansä narsistiksi syyttävä voi valehdella tai olla itse ihan sekaisin tai sitten ei. Mistä sitä tietää. Onneksi tämä ei ole tuomioistuin.Myös tuo vastakkaisen sukupuolen haukkuminen on höhlää. Kannattaisiko pikemminkin miettiä kuinka tasa-arvoa saisi vahvistettua.
Vain katkerat ja ilkeät ihmiset kutsuvat exää narsistiksi
Harvalla on väitteensä perusteeksi diagnoosia.Edellinen kirjoittaja on siinä oikeassa, että toista syyttävä voi todella olla sekaisin tai sitten hän voi itse olla narsisti.
Ihmettelen sitä, että näille syntyville valtataisteluille ei tehdä mitään. Kuinka helppoa lähivanhemman onkaan manipuloida lasta ja omilla teoillaan vaikuttaa lapsen ajattelutapaan ja -maailmaan.
Lapsi on luonnostaan lojaali molemmille vanhemmilleen ja se, että lapsi kääntää selän toiselle vanhemmalle on hyvin pitkälle sen lähivanhemman syy ja vika. Etävanhemmalla kun ei ole sellaista vaikutusta lapseen kuin sillä, joka saa olla lapsen kanssa päivittäin.
Riitaisissa eroissa pitäisi muistaa, että seinilläkin on korvat ja silmät.....nähty ja kuultu vaikuttaa vahvasti lapsen mieleen. Näin se vain.
Luin näillä nettisivuilla olevia artikkeleita ja silmiini
osui juttu vanhempien riitelystä. Siinä tuli esille, että lapsi ei uskalla lähteä kotoa, koska plkää mitä sillä välin tapahtuu. Sinkkonen sanoi vastauksessaan, että lapsi voi liittoutua toisen vanhemman kanssa.Voisiko olla kyse siitä, että tyttö ei uskalla lähteä isän luo, koska kokee, että hänen pitää olla äidin puolella? Samalla tyttö pelkää sitä, mitä tapahtuu hänen poissaollessaan äidin luota, koska hän "hylkää" äidin isän vuoksi?
Miksi ap ei kommentoi?
Tässä tapauksessa taitaa tilanne olla luisunut
siihen, että lapsi tarvitsee ammattiauttajaa tuekseen. Tuntuu vahvasti siltä, että hänen pitää kieltää ikävänsä ja tunteensa isää kohtaan miellyttääkseen äiti. Äidin aloitus kertoo jo niin paljon hänen asenteestaan exäänsä kohtaan, että tämä asenne on varmasti vaikuttanut jo tyttöönkin. Tyttö taitaa "pelätä" enemminkin äitään kuin isää.tuttu juttu
Vallankäytön välineenä huolestuttavasti lisääntynyt tuo narsisti-nimikkeen käyttö naisten suussa... Vaikka mies olisi hienosti isyytensä ja velvollisuutensa hoitava, voi narsistiksi haukkumista jatkua vuosia, itse olen kokenut sitä yhdeksän vuotta eron jälkeen. Ensin tuli pari vuotta kaikkia asiattomia tekstiviestejä ja häirikköpuhelinsoittoja ihmeellisiin kellonaikoihin.Ei miehellä mitään tasa-arvoista asemaa ihmisenä ole nykysuomessa, ilmeisesti sille eron jälkeiselle tasa-arvoiselle asemalle ei ole kulttuurissamme perinteitä? Kommentoikaa asiallisesti, tarkoitus ei ole provosoida, vaan syventää keskustelua nykytilanteen taustaa peilaamalla.
Ps. Jotain hyvääkin, sain yhteishuoltajuuden loppukeväästä 2009, ja poika halusikin sitten olla melkein koko kesän luonani : ) Terve ja läheinen suhde poikaan on elämäni tärkeimpiä asioita.
Diagnoosissa löytyy. Nääs.
Lainaus:
Harvalla on väitteensä perusteeksi diagnoosia.
Harvalla on väitteensä perusteeksi diagnoosia.
Äläs nyt, jokainen mies kärsii tunnetusti narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Asia tosin tajutaan aina suhteen päätyttyä.
Diagnoosi on niin vahva kuin vain voi olla. Asian varmistamiseksi on ostettu kaikki naistenlehdet joiden kannessa kerrotaan aviisin sisältävän artikkelin narsistisesta persoonallisuushäiriöstä (eli siis kutakuinkin mikä tahansa naistenlehti maaliskuun 2007 jälkeen koska myynnin huomattiin nousevan 270%) ja jokainen ystäväkin vahvistaa asian viimeistään puolen punkkupullon jälkeeen.
Sitä vartenhan ystävät ovat vai kuinka?
Olen aina ihmetellyt sitä, että kun näitä
valtataisteluita käydään, eikö ne ystävät voi lyödä nyrkkiä pöytään ja sanoa, että etkö näe mitä teet?Mutta kuten jo on tullut mainituksikin, niin puolen punkkupullon jälkeen ystävät laulavat samaa laulua, koska näinhän heidän tuleekin tehdä, koska ovat ystäviä (?).
Jotain on kyllä pahati pielessä kun aikuiset
ihmiset eivät osaa erota ilman, että pitää nimitellä ja käyttäytyä huonosti. Tällaisella toiminnalla ei sata varmasti saa mitään hyvää aikaiseksi. Onko se sitten ihme, että lapset alkavat oireilla?Kuten joku jo aiemmin mainitsikin, niin parisuhteessa on kaksi ihmistä ja vain toinen ei voi olla syyllinen ongelmiin.
Lapset pitää osata pitää erillään aikuisten kiistoista eikä niitä kiistoja tarvitse lapsille purkaa tai laittaa heitä niitä näkemään.
Surullista lapsen kannalta, jos suhde toiseen vanhempaan katkeaa. Jos näin käy niin silloin vik on kyllä lähivanhemmassa. Lähivanhemman tehtävä on huolehtia siitä, että lapse suhde etään säilyyn. Etä kun ei pysty lapsen ajatuksiin kovinkaan paljon vaikuttamaan.
Vanhemmuus ei ole vain iloja ja kivaa vaan siihen kuuluu myös velvollisuuksia ja rajojen ja sääntöjen asettamista.
Kuka manipuloi siis ja ketä? Onko syyttäjä täysin syytön?
Olen kyllä Sinkkosen kanssa samaa mieltä, että aikamoinen "muoti-ilmiö" tuo narsismi-nimittely. On kai liian helppoa keksiä ja syyttää toista ylläolevista ja laittaa narsismin piikkiin. Itsekin olen saanut kyseisen nimityksen eroprosessin aikana. Ja kyllä varmasti olen täyttänytkin osan narsistisista luonteenpiirteistä kun olen skitsoillut ( yrittänyt soittaa tuhat ja yksi kertaa selvittääkseni lastenhoito ym. asioita).Eromme lähti käyntiin, kun mies jäi kiinni pettämisestä ja pitkäaikaisen kaksoiselämän ylläpitämisestä. Mies ei suostu minkäänlaiseen yhteistyöhön, joten mitä lasten äitinä voi olla tilanteessa muuta kuin narsistisen luonnehäiriöinen, kun yrittää kaikin keinoin isän saada tajuamaan ettei hylkäisi lapsiaan vaikka minut olisikin jo jättänyt?
Ja ehdottomasti olen samaa mieltä ettei lapsia saa sekoittaa aikuisten välisiin asioihin. Lasten turvallisuuden tunne ja suhde molempiin vanhempiin pitää taata oli tilanne mikä tahansa.
Jotenkin vain haluaisin muistuttaa että jokaisella asialla ja tarinalla on kääntöpuolensa eikä kaikki ole niin mustavalkoista. Ehkä se hullu narsisti on petetty ja jätetty ja apua vailla yksin ison lapsilauman kanssa niinkuin minä.
Narsku vai ei tai mikä lie
Minun mieheni on narsisti ja myös sairastaa keskivaikeaa masennusta.Mies lähti toisen naisen matkaan ja mä kuulemma olen syyllinen siihen.. .Nyt mies on kotona taas..(huh). Erossa ollessa ei ollut lasten kanssa milloinkaan, tai siis tuli olemaan lasten kanssa mutta yksikin väärä sana minulta niin hän lähti ja jätti vaikka lapset yksin kotiin. Monesti peruin omat menot ja palasin kesken matkan takaisin kun kuulin että isä on taas lähtenyt uuden naisen luokse. Nyt poika käy sanoillaan isänsä kimppuun ja tyttö katkaisi välinsä totaallisesti isäänsä.Minä kai tässä välissä kärsin eniten kun olisin halunnut että lasten ja isän välit pysyisivät hyvänä mutta isä itse sai kaiken tämän aikaan. Minä olen se paha puoliso joka yrittää vain jaksaa mutta siihenkään minulla ei ole lupaa.. mutta kiusallanikin aion selvitä tästä ehjänä ihmisenä..vaikka olenkin pirullinen ja paha-akka, tuskin nainen lainkaan, pahallekkin haisen.. jne... Minulle on vain tärkeintä lasten jaksaminen ja siinä sivussa omaa jaksaminen että on resusseja pitää lapsista huolta..Tapaamisista
Lapsi ei päätä tapaamisista. Lapsen vanhemmat tekevät tapaamissopimuksen ja se on sitova. Lapselle kerrotaan, että näin on isä ja äiti ovat sopineet.Hyvään vanhemmuuteen kuuluu se, että lapsi tapaa kumpaakin vanhempaansa.
Mikäli on syytä epäillä lapsen turvallisuutta tapaamisissa, niin sosiaaliviranomaiset voivat tutkia tilanteen ja päättää toimista. Mikäli poikkeusjärjestelyihin ei ole tarvetta, niin sitten tapaamiset toteutuvat normaalia kautta.
Miksi muuten nykyajan vanhemmat erittäin usein jättävät erilaisten asioiden päättämisen lapsille? Huolestuttavaa!
Voisiko joku viisas selittää minulle, että miksi
näistä tapaamisasioista pitää vängätä? Jos vanhemmat eroavat, niin lapset tapaavat etävanhempaa ja piste. Miksi pitää yrittää etsiä "syitä", miksi lapsi ei tapaisi toista vanhempaa?Millainen on sellainen lähivanhempi, joka ei ilmoita
etävanhemmalle lapsen sairastumisesta ja siitä, että lapsi on ollut sairaalassa?Kärsiikö kyseinen lähivanhempi tuosta pas:sta (juttu aikuisten oikeasti palstalla) vai onko hän narsisti? Vai muuten vain muulla tavoin henkisesti sairas?
minä en enää ilmoita
Ja miksikö?Siksi että ex-mieheni tekee joka kerta jotakin ikävää, kun imoitan hänelle jostakin lapsemme elämään liityvästä normaalista poikkeavasta tai ikävästä asiasta. Myös hänen nykyinen vaimonsa mielellään huutaa, kiljuu ja saa itku-potku-raivareita sekä minun että lapseni nähden. Pahinta on tietenkien lapseeni kohdistuva ryöpytys. Heidän hupiaan tuntuu olevan lapseni haukkuminen epänormaaliksi ja minun haukkumiseni huonoksi äidiksi.
Silti. Lapseni on lahjakas ja pärjää loistavasti koulussa. Hänellä ei itse asiassa ole muuta mahdollisuutta mikäli haluaa hyväksyntää isältään.
Lapseni pääsee huomattavasti helpommalla, kun kerromme sinne päähän vain positiivisia asioita. Hyviä todistuksia, kiitettäviä koenumeroita, joulujuhlan tähtiesiintymisiä, kavereita, terveyttä ja kaunetta.
Hhmmm..... paljon on merkitystä sillä,
miten asioita ilmaisee. Mikäli jokainen kontakti sisältää aina syytöksen isää kohtaan, ei ihme, että vastauskin on ikävä; niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Omat huutamiset, kiljumiset ja raivoamiset on niin kovin helppoa unohtaa, kääntää ja vääntää joksin muuksi; on helppoa olla sokea omille tekemilleen vääryyksille.Jos lapsen käytöksessä on havaittavissa jotain epänormaalia, ei se tarkoita, että lasta pidetään epänormaalina.
Jos kerrot positiivisia asioita lapsen isälle, miten hän niihin reagoi?
ilmaisen ihan tavallisesti
Mistä tiedät kuinka kommunikoin?Meillä metsä ei vastaa minulle, vaikka sinne toimittaisi neutraalin viestin. Itse asiassa - ei se vastaa minulle positiivisinkaan.
Yritin useita vuosia pitää exääni kartalla lapsen asioissa. Rohkaisin olemaan yhteydessä päiväkotiin, kouluun ja harrastusten järjestäjiin. Ilmoitin exäni jokaiselle lapsen asioihin liittyvälle postituslistalle jne jne. Hän ei vain ehdi/halua/viitsi osallistua lapsensa arkeen. Ei osallistu päiväkodin/koulun juhliin, ei tullut kertaakaan isienpäivän kahveille päiväkotiin (onneksi minun isäni paikkasi häntä) jne jne. Ei koskaan vie tai hae harrastuksesta, ei ilmesty koululle sovittuihin tapaamisiin. Me asumme 5 km:n päästä toisistamme. Isä tekee paljon töitä. Hän on varakas, menestynyt ja piireissä.
En räyhää tai huuda isälle. Ei hänkään minulle.
Sen sijaan hänen kotonaan lastamme solvataan ja lasta myös lyödään. Jos lapsi ei senkään jälkeen ole sellainen kuin isä tai tämän nykyinen vaimo (en tiedä kuviota tarkkaan – siis sitä kenellä siinä talossa viiraa pahimmin) toivoo, ajavat he hänet ulos. Minä, mieheni ja vanhempani sitten haemme sukkasillaan rappusilla tai pusikon takana odottavan lapsen turvaan. Onneksi hän on kännykkäikäinen.
Olen kauniisti ja sitten vielä tiukasti pyytänyt, että aikuiset yhdessä kävisivät nämä keskustelut. Olisi niin helppoa heittää kirves kaivoon. Toisaalta poika janoaa isänsä huomiota ja hyväksyntää. Välillä hän kieltäytyy menemästä isälleen. Toteutumattomista tapaamisista ei kuitenkaan ole tarvinnut juuri tapella exän kanssa, koska hän itse niin usein unohtaa tapaamiset. Yleensä hän ei edes ilmoita, että tapaaminen on peruuntunut.
Poikani on aina antanut muutaman kuukauden hiljaisuuden jälkeen anteeksi isälleen ja haluaa tavata jälleen.
Hän vertaa isää nykyiseen mieheeni ja on moneen kertaan kysynyt miksi hänen oma isänsä ei ole samanlainen.
Mikä naisia vaivaa?
Ensin tehdään miehestä isä vstoin tämän tahtoa ja kiristetään ensin raskaudella ja sitten lapsella. Lapsi on siis naisen kiristyksen väline alusta alkaen...Kun mies sitten lopulta lähtee, aloitetaan riidan haastaminen omaisuudesta ja kaikesta muusta mahdollisesta ja yllättäen lapsesta tulee jälleen kerran yksi keskeisimmistä pelivälineistä naiselle.
Yksi asia naiselle sopii koko farssin ajan: miehen rahat. Mies hoitaa asuntolainan, sähkölaskut, vesilaskut jne. Varsinkin elatusmaksut sopivat naiselle erittäin hyvin; tosin niitähän ei voi saada liikaa vaan aina voi pyytää lisää ja lisää ja lisää. Kun ei saa elatusmaksuja lisää, voi pyytää rahaa jollain muulla verukkeella tai voi jopa laittaa lapsen soittamaan isälleen ja pyytämään rahaa; jälleen lapsesta tuli peliväline.
Miksi miehestä tehdään isä vastoin tämän tahtoa kun hänen ei sitten kuitenkaan anneta olla isä? Koska lapsella on niin kiva leikkiä.
Mutta mitä tapahtuisi, jos elatusmaksut olisivat sidonnaisia tapamisiin? Voisi tilanne monessa tapauksessa muuttua; lapsi laitettaisiin tapaamaan isää, koska muuten ei tulisi rahaa....
Pahinta on se, että nämä samaiset naiset pitävät itseään lähes tulkoon jumalan asemassa olevina, koska ovat äitejä ja muuten he esittävät "uhria" ja ex-mies luonnollisesti on narsisti, väkivaltainen, ilkeä, tunteeton ja ehkä jopa insestiin syyllistynyt.
Millaisia nämä äidit ovat äitipuolina? Tekevät kaikkensa ettei miehen lapsi vierailisi heillä ja tällöin jopa itsemurhalla kiristäminen on saliittua!
Kestäisivätkö nämä äidit totuuden julkituloa? Sitä kaikkea, mitä ovat tehneet lapsille? Ja ennen kaikkea, miten tällaiset tekosädekehää päänsä päällä kantavat naiset saattaisiin hoitoon? Koska hoitoa he tarvitsevat lapsiin kohdistuvan henkisen väkivallan takia. Psykopaatti on oikea nimitys heille; lapsia ja/tai isiä vihaava psykopaatti.
Mikä miehiä vaivaa?
Miksi lasten äidit ja naiset yleensä ovat aina syyllisiä kaikkeen? Miksi naisia syytetään joka käden käänteessä rahanahneiksi,lapsestaan ja miehestään viisveisaaviksi lumpuiksi,jotka vain haluavat kiusata miestä ja kiristävät lapsillaan minkä ehtivät? Miksi miehet glorifioidaan,he eivät koskaan tee väärin,he eivät koskaan ole narsisteja,vaan kaikki on aina naisten ja äitien vika? Täytyy olla ihmisellä todella mustavalkoinen kuva maailmasta! Erästä Jarno Björkvistiäkin niin kovin ymmärrettiin ja välittömästi huolestuttiin,että miten suhteen lapseen nyt käy,kun isukki joutuu vankilaan,koska tappoi lapsensa äidin tämän silmien edessä...Joskus tuntuu,että mies saa tehdä ihan mitä tahansa,toisten miesten/isien mielestä hän on aina loistava isä,lähes pyhimys,jota ilkeä femakko-yhdyskunta vain kohtelee kaltoin.Tällaisen kuvan saa helposti lukemalla keskustelupalstoja.Kaikki on yhtä suurta salaliittoa miehiä kohtaan.Tutkimusten mukaan psykopatia on miehillä yleisempää kuin naisilla,joten mietinpä vain,että ovatko näille palstoille kirjoittavat miehet itse jonkin sortin psykopaatteja/narsisteja,joiden ainut päämäärä on mustamaalata äidit ja naissukupuoli yleensä? Syitä on varmasti monia,ensin tulee mieleen vaikea äitisuhde,jokin kova kolaus naisten kanssa varmasti on vaadittu,että miehistä ja isistä on tullut niin kovia ja katkeria.Joskus oikein pelottaa se viha ja halveksunta äitejä ja muita naisia kohtaan...Varmasti psykopaatti-äitejä on ja yhtä tärkeää on saada myös heidät hoitoon,mutta psykopaattisia isiäkin on,ei voida leikkiä,että vain naispuolinen olisi aina se paha akka joka yrittää kiristää miestä.Kannattaa avartaa maailmankuvaansa ja yrittää nähdä asiat joskus myös vastapuolen näkökumlastaero voi olla siistikin
En ymmärrä tällaisia eroja ollenkaan. Kun erosimme mieheni kanssa, hän muutti aika lähelle asumaan että voimme järjestää tapaamiset hyvin. Lapset oppivat pian jopa itse pyöräilemään hänen luokseen. Kävimme myös koko heidän lapsuutensa ajan yhdessä tapahtumissa, katsomassa joulujuhlat ja kevätjuhlat, urheilujutut, esiintymiset ym. Emmehän kumpikaan eronneet lapsista, toisistamme vain. Olemme edelleen parhaat kaverit, ja aikuinen tytär sanoikin minulle tässä taannoin ettei ole joutunut oikeastaan kärsimään erosta paljoakaan. Se oli meille paras tunnustus. Mikä siinä eroamisessa on niin vaikeaa että pitää tapella ja kostaa ja kilpailla?Kaikissa näissä keskusteluissa
muistakaa tärkein asia: vaikka mies pettäisi, huorittelisi, ryyppäisi, kohtelisi lapsia kaltoin, olisi väkivaltainen tai vaikka tappaisi, on syypää aina löydettävä naisesta. Aina. Miesasiamiehiä ei saa suututtaa! Kaikki miesten ongelmakäytöstä koskevat keskustelut on käännettävä nopeasti koskemaan miesten kaltoinkohtelua. Suomessa EI SAA puhua miesten tekemästä väkivallasta eikä miesten tekemistä vääryyksistä. Niitä ei ole. Muistakaa: niitä EI OLE. Kun tämä sisäistetään niin täällä Skandinavian Jemenissä on kaikkien ihan kiva elää.Eiköhän se ole niin, että naisten tekemä
väkivalta on tabu.Ihan tutkitusti on totta, että Suomessa on kivikautinen jäänne siitä, että äiti saa olla melkoinen alkoholisti, narkkari ja vaikka mitä eikä lasta oteta äidiltä pois.
On tutkitusti totta myös se tosiasia, että miehet ovat eron tullen heikoilla lastensa suhteen.
Nainen voi pakottaa miehen isäksi mutta mies ei voi pakottaa naista äidiksi.
Äiti saa ottaa lapsen jopa vankilaan, koska lapsen on parasta olla äidin kanssa! Haloo, sanon minä.
Niin, että luehan tutkimuksia ja faktoja ennen kuin huutelet. Tyhjät tynnyrit eniten kolisee.
Pitäisi olla jokaiselle vanhemmalle itsestäänselvää,
että lapsi tarvitsee sekä äidin että isän eikä kukaan voi heitä korvata.Lapsi, joka ei tunne isäänsä ja tämän sukua kasvaa 50 % pimeydessä. Lapselle kehittyy identeetti, mikä ei ole todellinen, koska hän ei tunne taustojaan.
Lähivanhemman tehtävä ei ole missään nimessä estää tai hankaloittaa tapaamisia milloin minkäkin varjolla. Hyvään vanhemmuuteen kuulu se, että lapsella on suhde molempiin vanhempiin. Jos lapsi kyseenalaistaa tapaamiset, aikuiset eivät saa missään nimessä lähteä siihen mukaan vaan tapaamiset toteutetaan.
Edellinen 1 2 3 4 5 Seuraava Viimeinen
» Jari Sinkkonen nettivieraana
Uutta perhe.fi:ssä
Uusimmat keskustelut
- > Tampereen ja Pirkanmaan kirpputorit?
- > Lastenhoitaja Jyväskylässä!
- > Oletteko kuulleet tästä? Avioero, lapset asiaa
- > Edullisia ja/tai itsetehtäviä sisustusideoita? Nyt kaikki ideat pinoon :)
- > vauvamuskari Jyväskylässä
- > varashälytin vaatteessa!
- > Muutto Hesan suuntaan, lapsiperhe
Uusimmat blogikirjoitukset
© Sanoma Magazines Finland Oy - käyttöehdot

Helsinki
7 m/s







