Me ollaan törmätty samaan ilmiöön. Ymmärrän että vanhempien läsnäolo voi tietyllä tavalla "häiritä" ryhmää, mutta toisaalta en koskaan jättäisi lasta ryhmään jonka toimintaa en itse ole ollut näkemässä. Me kokeiltiin liikuntaharrastusta 4-vuotiaan pojan kanssa ja lopputulos oli ettei halunnut mennä jos ei olla mukana ja kun oltiin mukana tuppasi vaan istuskelemaan vieressä. Nyt 5-vuotiaana ottaa jo reippaasti osaa tenavapainiin, mutta haluaa silti että jompikumpi vanhemmista on katsomassa. Siellä on muitakin vanhempia eikä läsnäoloa ole mitenkään kielletty tai edes annettu ymmärtää etteikö se olisi suotavaa. Pakko ei ole olla, mutta saa olla. Ja hyvä näin. Ehkäpä vuoden päästä uskaltaa jo olla "yksinkin" ja jos ei niin joskus varmaan kumminkin :D Hirveästi vaikuttaa se minkälainen ohjaaja toiminnalla on ja miten onnistuu lapset ottamaan ryhmään. Joskus itsekkin olen ihmetellyt miten toisten lapset vaan menee mukaan eikä kaipaa ketään, mutta todennut sitten että meillä on herkempi tapaus joka kaipaa taustatukea enemmän. Nuorempi lapsi (kohta 4v) on yleensä ollut rohkeampi ja reippaampi kuin esikoinen, muttei hänkään jumpassa halunnut olla yksin ja lopulta istui penkillä vieressä hänkin. Eli sama juttu kuitenkin. Kaipa ne kerkiää harrastaa ilman vanhempia myöhemminkin...